Tässä ajan mittaan olen miettinyt monesti, kuinka monipuolisen harrastuksen tulinkaan aloittaneeksi, kun tämän mineilyn aloitin. Ja yhtä monesti olen myös ajatellut, että osaan niin kovin vähän, vaikka mahdollisuuksia olisi niiin paljon... Ainahan olen ollut suorastaan tautisen huono käsitöissä, ja koulussakin opettajan pitkästä pinnasta huolimatta en vain oppinut kutomaan, ompelemaan tai tekemään ylipäätään yhtään mitään langasta tai kankaasta... Paljolti voi laittaa sen piikkiin, että olen vasenkätinen, ja yksikään opettaja ei siihen maailman aikaan osannut näyttää esimerkiksi kutomisen tai virkkaamisen perusjuttuja niin päin että se olisi paksuun kallooni mennyt... Siitä johtuen siis maailman vastenmielisimpänä asiana olen pitänyt perinteisten käsitöiden tekemistä tähän päivään asti.

Omituinen muutos on tämän nukkekotiharrastuksen myötä hiljalleen hiipinyt päähäni, kun olen muiden blogeja lueskellut ja katsellut, ja miettinyt, kuinka paljon kaikkea saisikaan tehtyä nukkekotiin, ja vaikka ihan omaankin kotiin, jos osaisi erilaisia käsitöitä tehdä. Ja hiljalleen aloin sisuuntumaan siihen, että aina vain sanon, että "en osaa". Kun tosiasiassa voin sanoa, että "voin opetella". Niinpä olenkin ottanut härkää sarvista, ja aloittanut opiskelun. Kirjastosta lainasin eri alojen kirjoja, ja käsityöliikkeessä käydessäni sain myös opetusta ihan kädestä pitäen mm ristipistoista. Nyt olenkin sitten innostunut kovasti ristipistoista, ja myös muutaman kerän helmilankaa ostin, jotta voin alkaa opettelemaan virkkauksen alkeita. Villaa ja huovutusneuloja ostin myös ja sitäkin alaa olen nyt opiskellut kirjoista, ja kohta voisin uskaltautua kokeilemaankin. Myös itselleni ostin jokusen kirjan netistä, niistä kuvia myöhemmin.

Asenteen muutos on tuonut mukanaan myös kyvyn nauttia käsillään tekemisestä. Eilen illallakin, kun lapset sain nukkumaan, istuin sohvalle tekemään ristipistoja, ja RENTOUDUIN... Se oli aika uutta, kun tähän asti käsitöiden teko on ollut itkua ja hammasten kiristystä... ;) Kuvia en ole vielä ottanut, kun mikään ei ole vielä kokonaan valmis, mutta jospa jotain kuvaa kumminkin tähän mukaan liittäisin.

Tässä siis yhtenä iltana ihan ex tempore päähän pälkähtänyt ajatus, jota kokeilin niinkin reilusti, että leikkasin ihan vapaalla kädellä sen kummemmin mittailematta valkoisesta paperista suikaleen, jonka taittelin, ja tein siitä sitten lampunvarjostimen. Keskellä on sellainen haaraniitti. Tätä voisi joskus koittaa ihan oikein mittaamallakin, että saisi symmtrisemmän version... ;)